Tulilatva

Olen omistanut useita tulilatvoja elämäni aikana ja myös onnistunut tappamaan ne joko liian vähäisellä tai liiallisella kastelulla.
Yhdestä kuolemaisillaan olevasta tulilatvasta sain pelastettua yhden "oksan" jonka istutin n. 2 vuotta sitten. Hassusti se lähti siitä kasvamaan viiteen eri suuntaan niin että sen oksat roikkuvat pitkällään ulos ruukusta kaareutuen ylöspäin. Kukkimaan tuota tulilatvaa en ole kertaakaan saanut, mutta en ole myöskään yrittänyt.

Ostin viimekesänä kaksi tulilatvaa lisää ja ne olen onnistunut pitämään toistaiseksi hengissä ja kertaalleen saanut kukkimaankin.
Kastelen niitä aluslautaselle 1-2 kertaa viikossa ja joskus harvemminkin sillä en halua että nekin mätänevät ruukkuihinsa. Kuivuuteen tappamani tulilatvat jäivät yksinkertaisesti vain ilman vettä, joten uskon että tämäkin kasvi tulee toimeen vähemmällä vedellä. Monissa hoitoohjeissa kuitenkin neuvotaan pitämään multa kosteana keväästä syksyyn, mutta luonani ne eivät sellaisella hoidolla ole viihtyneet. Ehken sitten osaa annostella vettä oikein, mutta minulle riittää se että tämä nykyinen hoitotapa saa ne pysymään hengissä.

Anopin hampaissa

Ostin ensimmäisen anopinhampaani samoihin aikoihin, kuin ensimmäisen kirjorönsyliljanikin.

Aivan kuten palmuvehka, anopinhammas on erittäin helppo hoitoinen ja se viihtyy varjoisassakin huoneen nurkassa.

Kastelu noin kahden viikon välein, sillä tämäkään kasvi ei siedä jatkuvaa märkyyttä, vaan se alkaa helposti mätänemään liikakastelun ansiosta. Näin talviaikaan riittää vähempikin kastelu, kunhan ei päätä multaa liian kuivaksi.

Harmittaa jälkeen päin etten ostanut  useampaa anopinhammasta kerralla, sillä huomasin sen sopivan todella hyvin olohuoneeseeni ja yksinään se näyttää jotenkin orvolta.

Ensikerralla sitten jos sellainen tulee. En nimittäin kovin usein asioi kukkakaupoissa ja harvemmin tulee muissa liikkeissä törmättyä muihin kuin kausiluonteisiin kasveihin.
Anopinhammasta en ainakaan ole koskaan tavannut esimerkiksi marketeissa, mutta jos sellaisia vastaan tulee, niin eivätköhän päädy mukaani jos hinta vaan on kohdillaan :)

Kevättä odotellessa

Kyllä talvi on hieman tylsää aikaa tällaiselle innokkaalle kukkien "kasvattajalle", joten ostin viime perjantaina muutaman marraskuunkaktuksen lohduttamaan itseäni ja piristämään kotini ilmettä.

Osa kaktusten nupuista ovat jo auenneet ja ihmetyksekseni yksi kaktuksista, tai pikemminkin sen nupuista kerkesi vaihtamaan värinsä pinkistä punaiseksi.

Liekö ihme vai tarkoitus, mutta en löytänyt selitystä tälle ilmiölle kun koitin googlen kautta ottaa asiasta selvää.

Jääköön se arvoitukseksi sitten.

Istuttamani kirjorönsyliljan poikanen kasvaa ihan silmissä talviajasta huolimatta, eikä sen emokasvikaan ole vielä heittänyt henkeään, eikä myöskään kuihduttanut kukintovarttansa. 

Kevääseen on vielä aikaa, joten sitä odotellessa...

Rakkaalla kasvilla on monta nimeä

Afrikan orvokki, Saintpaulia, Paavalinkukka, Santtu ja tietysti Pauli...

Sain viime kesänä muutaman kahta eri lajia olevan  Saintpaulian lehtipistokkaan ja siitä se innostus sitten lähti kun huomasin noin kuukauden päästä istutuksesta ensimmäisiä kasvun merkkejä.

Vaalea lehtiset santut lähtivät kasvamaan ensimmäisenä ja en aluksi uskonut tummempilehtisistä kasvavan yhtään mitään sillä niillä kesti lähes kaksi kuukautta lähteä kasvamaan ja yksi onnistuikin mätänemään purkkiinsa.

Kukkia näihin istuttamiini santtuihin ei ehtinyt tulla yhden yhtäkään vielä tänä vuonna, mutta toivottavasti viimeistään ensi kesänä olisi jotain väriä ilmestynyt vihreyden keskelle.

Ostin lokakuussa kaksi santtua lisää näille lapsosille kaveriksi ja päätin kokeilla onnistunko kasvattamaan lisää santtuja pistokkaista tähän aikaan vuodesta ilman minkään laisia apuvälineitä kuten kasvilamppuja ja lämpömattoa.
Jos epäonnistun niin voinhan yrittää myöhemmin uudestaan sitten vaikkapa keväällä. Eihän tässä mitään juurikaan häviä kun lehtiä voi napsaista täysin ilmaiseksi noista  aikuisista santuista ja pistää purkkeihinsa kasvamaan. Osa lehdistä on juurtumassa vesilaissa ja toiset laitoin suoraan multaan.

Omalla kohdallani tuo juurruttaminen vesilasissa on myös pelkkä kokeilu, sillä viimekesäiset lehtipistokkaat iskin suoraan multaan, eikä minulla siis ole aikaisempaa kokemusta sainpaulioiden juurruttamisesta vedessä.

Olen lukenut ja kuullut paljon santtujen "oikeanlaisesta" hoitamisesta, mutta selkeitä erojakin näistä ohjeista löytyy niin paljon ettei auta muu kuin kokeilla itse mikä omille santuille on parhaaksi. Jos omat tavat hoitaa santtuja toimivat, niin eipä niitä kannata alkaa muuttamaan toisenlaisisksi.

Itse kastelen santtujani "tarpeen mukaan" 1- 2 kertaa viikossa aluslautaselle ja kaadan jäljelle jääneen veden pois lautaselta 15-30 minuutin kuluttua kastelusta. Lannoitusta en ole näilläkään kasveilla koskaan kokeillut ja tarkoitus olisi aloittaa keväällä.

Hävettää myöntää, mutta en tiedä missä ilman suunnassa ikkunani sijaitsevat. Santut siis kuitenkin oleilevat ikkunalaudalla ja sen läheisyydessä ja saavat mukavasti valoa. Kesällä aurinko ei kuitenkaan paahda suoraa ikkunasta sisälle, joten verhojakin voi pitää huoletta auki pelkäämättä että auringon säteet kärventäisivät kasvit hengiltä.

Saintpaulian hoitoohjeet:
http://www.kukkaruukku.fi/kukkien-kasvien-hoito-ohjeet/saintpaulia-paavalinkukka

Palmuvehka

Sain muutama vuosi sitten lahjaksi tällaisen kasvin ja suosittelen sitä kaikille niille jotka muistavat harvoin kastella kasvejaan.

Palmuvehka ei nimittäin kaipaa viikottaista kastelua, vaan riittää että kastelet sen kerralla kauttaaltaan ja annat mullan kuivahtaa kunnolla ennen seuraavaa kastelukertaa.

Palmuvehka kuolee enemmin liikakasteluun kuin siihen että saisi liian vähän vettä, vaikka olen kuullut niinkin joillekin käyvän.

Kuukausi kastelujen välillä voisi olla ehkä maksimi jonka palmuvehka kestää olla vailla vettä. Enempää en uskalla luvata sillä ovat niiden vesivarastotkin rajalliset.

Kasvin sijoituspaikallakaan ei ole niin väliä, sillä se viihtyy niin varjossa kuin valossakin. 

Valoisassa paikassa se tosin kasvaa nopeampaa ja lehdet ovat vaaleammat kuin varjossa kasvavalla palmuvehkalla. 

En ole koskaan lannoittanut omaa palmuvehkaani vaikka niin neuvotaan tekemään keväästä syksyyn kerran kuukaudessa. Ensi keväänä ajattelin kokeilla kuinka lannoitus vaikuttaa kasvin kasvamiseen.
Mullat olen vaihtanut (osittain) ainoastaan kerran kun ruukku alkoi osoittamaan halkeamisen merkkejä ja siirsin kasvin hieman tilavempaan ruukkuun kuin missä se oli aikaisemmin asustanut.

Jonkin ajan kuluttua tästä mullan ja ruukunvaihto operaatiosta alkoi mullasta putkahtamaan esiin uusia alkuja, mikä oli ihan toivottu tapahtuma, sillä täytyy myöntää etten ole aikaisemmin pitänyt kovinkaan hyvää huolta palmuvehkastani ja sen oksia on huonon hoidon vuoksi jäljellä enää kolme seitsemästä.

Nämä jäljellä olevat oksat voivat kuitenkin hyvin, eivätkä ole näyttäneet kärsiviltä missään vaiheessa.
innolla odotan kuinka nuo uudet alut lähtevät kasvamaan ja toivottavasti saan pidettyä ne hengissä.

Pahoinpidelty rönsylilja

Ostin lokakuun loppupuolella elämäni ensimmäisen kirjorönsyliljan, eikä mennyt kauaakaan kun onnistuin mokaamaan sen hoidossa.

Kastelin sitä nimittäin liikaa ja vaikka järkevintä ehkä olisi ollut tuossa tapauksessa vaihtaa sen mullat, niin päätin antaa kasvini kärsiä ja niinhän se tekikin. Jo muutaman päivän päästä jotkut sen lehdet alkoivat keskeltä ruskistumaan ja lötkistymään.
Kaikeksi onnekseni kasvi säikähti tuota pikku hiljaa hiipivää mahdollista kuolemaansa niin paljon että se alkoi pukkaamaan uusia alkuja.

Todennäköisesti tuo rääkkäämäni kasviparka tulee toipumaan koettelemuksestaan, sillä enää se ei ole ruskettanut enempää lehtiänsä ja parhainta tässä on se että ehkä minulla on pian lisää istutettavaa mikäli nuo rönsyjen alut alkavat kasvamaan, eivätkä kulahda pois ennen aikojaan.

Ostohetkellä kasvissa kasvoi yksi rönsyn poikanen jonka istutin heti omaan ruukkuunsa kotiin päästyäni. Valitsin kaikkein pienimmän purkin, sillä olen kuullut että kasvit kasvavat parhaiten mikäli niillä ei ole liikaa tilaa ja hyvin tuo alkoi kasvamaan.

Joten... Jos tuo emokasvi kuitenkin kuolee, niin onhan minulla tämä pienokainen edelleen, ellen sitten onnistu tappamaan sitäkin.
Olisi kuitenkin kurjaa onnistua tappamaan yksi maailman helppohoitoisimmista kasveista, etenkin kun rönsylilja ei ole edes ainoa huonekasvi jonka satun omistamaan.

Saint pauliatkin ovat toistaiseksi hengissä pysyneet, vaikka joskus aikoinaan ne eivät selvinneet hoivissani viikko kahta pidempään. :D