perjantai 31. heinäkuuta 2015

Paavalinkukkia ja kasvattamisen iloa

Juurrutushommiin en taida koskaan kyllästyä.  Parasta on se onnistumisen tunne, kun huomaan mullan pinnalle putkahtaneen poikasia ja onnistuneeni olla tappamatta juurtumaan laittamaani lehteä.
Joskus joutuu odottelemaan pitkäänkin ennen kuin mitään ilmestyy, mutta niin kauan kun emolehti on elossa, ei tarvitse heittää toivoa nurkkaan.




TA Daa! 



"Mellow Magic"n poikaset ovat vihdoinkin  putkahtaneen mullan pintaan. Ei siinä itse asiassa kovin pitkää aikaa kulunut, mutta jotenkin se odottavan aika on aina pitkä, oli kyse minuuteista vuosiin.

Hauskaa on myös ottaa kuvia eri kasvuvaiheista. Tämän alla olevan santun ostin pienen pienenä taimena ja ensimmäinen kuva on otettu jokin aikaa istutuksen jälkeen ja toinen vajaa kuukautta myöhemmin.



Ötökkätarkastuksen lomassa huomasin elämäni ensimmäisen itsekasvattamani santun tehneen nuppuja. 
Ovat vielä ihan pieniä ja siellä lehtien alla piilossa, mutta en malttaisi millään odottaaa että kasvavat ja vihdoinkin puhkeavat kukkaan.


 
Tämä alla oleva vaaleanpunakukkainen yksi lempparimarkettisantuistanikin alkoi vihdoinkin kukkimaan uudelleen. Muut markettisantut kahta lukuun ottamatta kukkivat myös ja todella runsaasti.
Tämän kukintaa odotin kaikkein eniten ja koska jaoin kyseisen kasvin ja vaihdoin mullat edellisen kukinnan jälkeen, pelkäsin ettei kukkia tulisi enää tämän vuoden aikana. Se peljo jäi onneksi täysin turhaksi.


Tästä alla olevasta "sini"reunallisesta tykkään todella paljon. Tosin väritys ei ole samanlainen kuin kuvassa, vaan tuo sininen osa on oikeasti enemmänkin violetti.


Toisinaan kun ostoaikeissa katselee saintpaulioiden kukkia netistä, miettii että joutuuko pettymään ostaessaan kasvin, jos kukinto ei olekaan saman värinen kuin kuvissa.  Saintpauliat tosin saattavat muutenkin yllättää ja tehdä erilaisia kukkia, kuin piti tehdä.


Esimerkiksi tässä ylläolevassa saintpauliassa kukkien reuna oli enemmän vaaleanpunainen kuin mitä kuvassa näkyy ja vaaleanpunaista oli paksummalti edellisen kukinnon aikaan kuin mitä nyt on.

Pelkään että väritys muuttuu ajan mittaan kokonaan valkoiseksi, mikä ei tosin haittaa, jos kukkien muoto pysyy kuitenkin tuollaisenaan. Muotokin voi siis vaihdella ja jopa muuttua pysyvästi.



   Välillä sitä ajattelee, ettei saintpaulioita voi koskaan olla liikaa, mutta tilan puute on aina se mikä tulee jossain vaiheessa vastaan. Saintpauliat tarvitsevat myös paljon valoa kukkiakseen, eikä kirjavalehtiset pysy kirjavina ilman riittävää valoa. Ei siis ole aivan sama minne näitä kukkia sijoittaa asunnossaan- Lisävaloja minulla ei ole, eikä ehkä välttämättä tulekaan.

Olen päättänyt että ennen kuin voin ostaa/ottaa lisää kasveja, täytyy  minun hommata kukkatelineitä tms. saadakseni kasveille omat paikkansa. Osalle santuista pitäisi myös hommata uudet kodit sillä taimia on sen verran paljon, että nekin vievät tilansa ja asiaan ei auta yhtään sekään että jurtumassa olevia lehtiäkin on ainakin yli 15 muistaakseni.

Harmittaa edelleenkin, etten ole kaikki santun taimia merkannut, vaikkakin ovat nimettömiä, niin kasvatan niitäkin mieluusti ja teen erilaisia kokeiluja. Jokaista sorttia haluaisin jättää vähintään yhden, mutta kun en muista mikä oli mikäkin ja osassa kasveista on samankaltaiset lehdet, niin en osaa niistäkään tunnistaa ja erotella mitkä ovat eri lajikkeita.

keskiviikko 29. heinäkuuta 2015

Ennen ja jälkeen

Huvin vuoksi päätin ottaa kuvat vertailtavaksi, miltä kasvi näytti juuri kotiutuneena ja millaiselta muutama kuukausi myöhemmin.

Viherrönsylilja ennen
Viherrönsylilja nyt
Pennimuori ennen
Pennimuori nyt
Limoviikuna nyt
Limoviikuna ennen


















Reunustraakkipuu ennen
Reunustraakkipuu nyt
                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                
Juovatrakkipuu ennen
Juovatrakkipuu nyt






















Hieman harmittaa traakkipuiden hitaamman puoleinen pituus kasvu. Lehdet kyllä kasvavat ja niitä tulee lisää, mutta levittäytyvät kuitenkin ympäriinsä ja näyttää jopa kamalilta nykyään. Tosin livenä näyttävät paljo paremmilta kuin kuvissa ja tuo reunustraakkipuu on kuitenkin jopa kasvanut pideämmäksi kuin oli vielä jonkin aika sitten.



maanantai 27. heinäkuuta 2015

Maanantaiaamun mietteitä

Terveisiä viidakosta!


Olen tässä kovasti pähkäillyt miten saisin sijoitettua kaikki kasvini jotenkin järkevästi. Jukkapalmu oleilee tällä hetkellä tavallisen jakkaran päällä, koska se tarvitsee kuitenkin paljon valoa, eikä sille juuri mitään muuta jalustaa tähän hätään löytynyt.

Kaiuttimen päälle se toki sopisi, mutta kaiuttimella ei ole juurikaan mitään tekemistä tuolla kukkanurkkauksessa. Rikkihän tuollainen sähköllä toimiva laite kuitenkin menee, kun sen ympärillä vettä sumuttelee ja on siinä myös olemassa tulipalon riski.

Traakkipuut vievät myös paljon tilaa, eivätkä ne tuonne ikkunan eteen millään mahtuneet limoviikunan, sekä siroliuskaaralianviereen. Vaikka taraakkipuillekin kelpaa varjoisampi paikka, niin en kuitenkaan halua että nuo kirjavat puut menettäisivät värinsä.

Rahapuu, muorinkukka ja aasinkorva kilpailevat valosta ikkunan vierustalla ja saintpauliat omivat koko ikkunalaudan bougainvillean kanssa.  Täytyy siis löytää jokin ratkaisu tähän tilanpuutteseen, kuten esim. pidempi kukkapöytä ja teline siihen kaveriksi.



Aamulla aikaisin odottaa keittiössä aivan ihana näky, kun saintpauliat kylpevät auringon valossa. Toki vain niinä aamuina jolloin sattuu aurinko paistamaan. Kovin on ollut sateisia kelejä, joten ei ihan joka aamu tällaisesta pääse nauttimaan ja toisinaan tulee myös nukuttua pidempään. :)

Toisinaan tarjoilen santuillekin kuumaa kahvia aluslautaselle. Joidenkin mielestä ihan hullun hommaa, mutta santut ainakin tykkäävät.



Mukavaa viikon alkua kaikille kukkien ja kasvien ystäville!








perjantai 24. heinäkuuta 2015

Kaunista ja rohkeata(ko?)


Bougainvillea oli päässyt kunnolla venähtämään, koska en uskaltanut leikellä sitä.
Monet olivat sitä mieltä että bougainvillea on vaikea saada juurtumaan, joten en olisi siinä mielessä hennonnut leikata, mutta päätin vihdoin ja viimein olla rohkea ja yrittää sitä juurruttamistakin samalla.
Emo kasvi tuskin ainakaan pistää leikkelystä pahakseen, joten en toisaalta häviä mitään, vaikkei pois pätkäistyt oksat lähtisikään juurtumaan.


Tuli aika pitkä pätkä laitettua juurtumaan, mutta en tiedä haitanneeko tuo.

Pennimuorikin oli päättänyt alkaa kukkimaan. Kukat tosin näinkin vaatimattomat, mutta minua ne jollainlailla kiehtoo.


Myös rönsylilja kukkii ahkerasti ja pukkaa jatkuvasti uusia rönsyjä


Juorut kasvavat niin nopeasti, että niitäkin saa leikata usein. Tämän kanssa olen todella varoinen, koska hyvin helposti onnistun katkomaan varret istuttaessani sitä uudestaan.



Yhden juorun laitoin parvekkeelle saamaan aurinkoa, myös sen toivossa että alkaisi kasvattamaan kirjavia lehtiä, kun on päässyt kokonaan vihreäksi muuttumaan. Siinä kävi tosin huonosti juorun kannalta, vaikka lehdet saivatkin väriä. Unohdin nimittäin juorun  sinne parvekkeelle pahimpaan paahteeseen ja kasvista tuli valitettavasti vainaa.

Aina ei voi voittaa, mutta yrittää silti kannattaa. Olen arkaillut todella paljon kasvieni kanssa, mutta suurimmaksi osaksi turhaan.









torstai 23. heinäkuuta 2015

Kastelupulmia ja muuta höpinää

Joidenkin kasvien kanssa on joskus hankalaa tulla toimeen etenkin kastelun osalta.
Yllä olevaa kultaköynnöstä olen kastellut liikaa ja siksi se on ruskistanut lehtiään.


Hyvä sääntö on antaa mullan kuivahtaa kastelujen välillä, mutta aina se ei riitä. Joskus kastelee liian reippaalla kädellä kasvejaan, eikä silloin auta pelkän pintamullan kuivahtaminen. Hyvä niksi on kokeilla myös ruukun painoa, mutta jos se ei ole jostain syystä mahdollista, voi joidenkin kasvien antaa olla ilman vettä niin kauan että sen lehdet alkavat hieman lerpahtamaan.

Lehtien lerpahtaminen voi tosin myös kieliä liikakastelustakin tai muusta vaivasta, mutta  useammat kasvit antavat helpommin anteeksi liian vähäisen kastelun, kun taas liikakastelu koituu monen kuolemaksi.

Marraskuunkaktukset laitoin juuri levolle, eli entistä vähemmälle kastelulle. Ne ovat hyvin viihtyneet vaikka kastelu onkin ollut mitä sattuu, mutta kevätkaktukset eivät näytä viihtyvän.
Annan niille aina joko liikaa vettä, tai sitten en tarpeeksi, eli sopivaa kasteluväliä ja määrää en ole löytänyt kokeiluista huolimatta. Sentään ovat edelleen hengissä, joten toivoa vielä on. Kukkineet ne eivät ole kevään jälkeen, eivätkä tehneet lainkaan uusia nuppuja, mutta uusia lehtiä on sentään tullut ja siitä olen tyytyväinen.

Kirjojuoruni (tradescantia zebrina)kaipasi hieman siistimistä, joten leikkelin muutaman pistokkaan, jotka laitoin vesilasiin juurtumaan.
Juoruja en ole koskaan kastellut liikaa, mutta toisinaan liian harvoin ja se on näkynyt esim. lehtien ruskistumisena.

Valon vähentyessä veden tarvekin vähenee, mikä joskus unohtuu, mutta onneksi talveen on vielä aikaa.