Joidenkin kasvien kanssa on joskus hankalaa tulla toimeen etenkin kastelun osalta.
Yllä olevaa kultaköynnöstä olen kastellut liikaa ja siksi se on ruskistanut lehtiään.
Hyvä sääntö on antaa mullan kuivahtaa kastelujen välillä, mutta aina se ei riitä. Joskus kastelee liian reippaalla kädellä kasvejaan, eikä silloin auta pelkän pintamullan kuivahtaminen. Hyvä niksi on kokeilla myös ruukun painoa, mutta jos se ei ole jostain syystä mahdollista, voi joidenkin kasvien antaa olla ilman vettä niin kauan että sen lehdet alkavat hieman lerpahtamaan.
Lehtien lerpahtaminen voi tosin myös kieliä liikakastelustakin tai muusta vaivasta, mutta useammat kasvit antavat helpommin anteeksi liian vähäisen kastelun, kun taas liikakastelu koituu monen kuolemaksi.
Marraskuunkaktukset laitoin juuri levolle, eli entistä vähemmälle kastelulle. Ne ovat hyvin viihtyneet vaikka kastelu onkin ollut mitä sattuu, mutta kevätkaktukset eivät näytä viihtyvän.
Annan niille aina joko liikaa vettä, tai sitten en tarpeeksi, eli sopivaa kasteluväliä ja määrää en ole löytänyt kokeiluista huolimatta. Sentään ovat edelleen hengissä, joten toivoa vielä on. Kukkineet ne eivät ole kevään jälkeen, eivätkä tehneet lainkaan uusia nuppuja, mutta uusia lehtiä on sentään tullut ja siitä olen tyytyväinen.
Kirjojuoruni (tradescantia zebrina)kaipasi hieman siistimistä, joten leikkelin muutaman pistokkaan, jotka laitoin vesilasiin juurtumaan.
Juoruja en ole koskaan kastellut liikaa, mutta toisinaan liian harvoin ja se on näkynyt esim. lehtien ruskistumisena.
Valon vähentyessä veden tarvekin vähenee, mikä joskus unohtuu, mutta onneksi talveen on vielä aikaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti